Olen idiootti, mä huomaan. Samainen piirre on noussu musta esiin monesti ennenki, mutta nyt on aika kertoa se julkisesti.

Mulla on monesti ollu vaan jotain pientä juttua jonku mukavan pojan kanssa. En kuitenkaan uskalla sitoutua ja tykkään enemmänkin valloittamisesta: kun on kerran saatu misteri kaatumaan, niin sille näytetään aamulla ovea, josta se ei tu enää uudelleen astumaan. Parhainta olis, jos kaikenlainen kommunikointi päättyis, jottei tarvii miettiä sanoja ja tekoja, voi olla avoin rempseä itsensä.

On kumminkin tilanteita, jolloin piiritys alkaa uudelleen. Ne on niitä hetkiä, jolloin on pienikin mahdollisuus, että misterillä on jo uusi nainen kierroksissa. Kaiketi mun pienessä pääkoppassa mä tarviin haaremia jumaloimaan mua. Mut ku emmä oikeesti tahdo.

"Mä en halua sua, mutta sulla ei saa silti olla muita."

Nyt on taas tämmönen hetki menossa. Tiedän, että jos nyt olis opiskelijabileet, tulisin viettämään jatkot viime kerran miekkosen kanssa ja jälleen kietomaan hänet itseeni, kunnes taas aamulla olen valmis jättämään hänet täysin huomiotta. Olen tehny tätä niin vitun monta kertaa, että alkaa jo hävettää.

Toisaalta joka kerta, kun teen tämän uudelleen, se ei toimi enää samoin. Miksen mä vaan voi ottaa tuota kokonaan??!!! Koska kyllä mä pidän oikeasti!