Viikkoni alkoi mukavasti. Kun pääsin maanantaina kouluun, avasin perinteisesti tietokoneen ja kirjauduin facebookiin. Siellä minua odotti lukioaikaisen kaverini jäähyväiskirje. Hän ei enää voinut elää itsensä kanssa, oli kuulemma pilannut kaiken. Sunnuntai-maanantai-välisenä yönä hän oli melkein saanut hengen itseltään. Onneksi vain melkein. Tila oli vakava, mutta hän selvisi.
Tiedustelin eilen lisää tapahtuneesta. Tytöt söi beettasalpaajia jännitys- ja pelkotiloihin. Kotiläksyt oli luettu, sillä niitä hän veti yliannostuksen. Rauhallinen lähtö. Sydän salpautuu, eikä jossain vaiheessa enää pumppaakaan. Ei tule edes adrenaliinin aiheuttamia paniikkeja, koska lääke estää adrenaliinin sitoutumisen. Hyvin kaunis ja rauhallinen lähtö tosiaan!
Osasyykin selvisi. Hän seurusteli about 2 vuotta sitten erään lukiolaispojan kanssa. Tämä poika oli käyttänyt tyttöä seksuaalisesti hyväksi. Tässä en nyt halua kertoa kaikkea, tapahtumat ovat tarpeeksi oksettavia, eikä kukaan niistä halua oikeasti lukea. Eräs toinen ystäväni yrittää saada nyt tätä tyttöä menemään poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Onneksi raiskaus ei vanhene hetkessä! Tietty tuohon hänen yritykseensä on muitakin syitä, mutta tämä on yksi ja tekijän tulisi joutua vastaamaan teoistaan! Pahinta on raiskata toinen ja sanoa päälle rakastavansä häntä!
Itseäni tämä aihe liippaa liiankin läheltä. Itsekin olen joutunut seksiaalisen hyväksikäytön kohteeksi, mutta siitä on jo kauan. Niin kauan, että teko on jo varmasti vanhentunut. Uuden lain mukaan vuodesta 1999 tehdyt lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset vanhenevat vasta, kun rikoksen kohde on täyttänyt 28 vuotta. Koska minun kohdallani vanha laki oli voimassa, vanheni rikos perinteisesti 10 vuodessa. Haluan kovasti saada kaverilleni oikeutta, saada sen nilkin kiinni! Mutta onko toimintani tekopyhää, koska en itsekään olisi valmis paljastamaan kenellekään tuota rumaa tahraa menneisyydestäni?
