Heeeelvetin hyvin menee!

 

Ja nyt kerron syyn. Kotkan meripäivät pakottaa kaikki kotkalaiset, kotkalaismieliset ja entiset kotkalaiset (sekä kaikkien näiden tuttavat) pakkautumaan ahtaaseen Kotkansaareen. Niin myös tänä kesänä, tänä viikonloppuna. Kierrellään kojuja, sullotaan väenpaljoudessa, mutta se, mikä tekee meripäivistä Meripäivät isolla ÄMMÄLLÄ, on kaltaiseni humalaiset ÄMMÄT. Ja kaltaiseni humalainen akkahan istuu pullo kädessä ja myöhemmin illalla örveltää menemään. Yks pieni asia vaan puuttui, mikä pilasi kunnon nuoren meripäivävieraan uskottavuuden: pienenpieni hepene, jota kaupassa myydään toppina, mutta teini heittää sen hameeksi -ilman sukkiksia tai legginssejä! Minulla oli farkut, shame on me.

 

Totisesti, istuskeltiin tuttuavaporukan kanssa puistoissa ja humalaa nostateltiin. Kun asiaan kuuluva olotila oli saavutettu, tulee puhelin mukaan kuvoihin. Soitin Misterille! Äh, perinteinen. Ensiksi Hän vastaa ite, mut ei kiinnosta ja länttäs ehkä luurin korvaaki. Soitin myöhemmin, Hänen pikkuveljensä tyttöystävä vastaa! Hohhoijjaa mitä oon taas selittäny! Mä tiedän sen, mutta se ei mua. Mahto olla mielenkiintosta ku kerroin sille tietäväni hyvinki, että kuka on puhelimessa. No mutta koska humalainen on aina humalainen ja mulla on vankka kokemus kännipuheluista, lähti sellainen Misterille vielä neljältä! Tällä kertaa vastasi joku Bettiina. Tätä Bettiinaa en tiedä, joten annoin olla.

 

Eilen Misteri soitti. En voinu vastata ku olin konsertissa. En malta odottaa, että saan kuulla kunniani ääliömäisestä käytöksestäni. Turvaudun henkisesti nyt siihen, että Misteri on ite multa (humalassa...) kysynyt, että mitäs kesällä, että nähääks me vielä. Ja me vittu vielä riideltiin aiheesta! Mä en niin jaksa tätä jatkuvaa sumppaamista! Antaa paskan olla.

 

Tällä hetkellä fiilismusana toimii Popedan Elän itselleni.

Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuoleman porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa mun mitään
se toinen saa sut kyllä pitää
En katso taakseni
Mä elän itselleni

Maahan löit mut polvilleen
Haavat tuskin arpeutuneet
Ylös nousen, niinhän mä aina teen
Suuntaan toiseen, valoon ja huomiseen

 

Popedaa siksi, että ne heitti helvetin hyvän keikan eilen!

 

Kiitos hei.